torstai 22. toukokuuta 2014

Blogitehtävä 4: Lukija peukaloi tekstiä

b. Lisää johonkin kohtaan katkelma päiväkirjasta, jota joku teoksen henkilöistä pitää.

3.4.2014

Sylvia suuteli minua, ja halasikin. Tunnen oloni niin kotoisaksi hänen kanssaan. Se on parasta. Se tunne. Kun en ole saanut koskaan aiemmin tuntea näin, ja unohdan aina tämän tunteen ollessani erossa hänestä. Mutta tunne palaa aina heti, kun olen Sylvian luona.
Sylvia vei minut kädestä pitäen keittiöön, ja pyysi minua istumaan siksi aikaa, kun hän laittaisi voileivän. Näin, miten hän laittoi paistinpannun levylle neljä pekonisiivua. Kun ne paistuivat, Sylviä viipaloi tomaatin ja avokaadon ja valmisti salaattipedin. Nousin, otin kaapista oluen ja suutelin häntä niskaan. Peräännyin harmistuneena tilanteesta, koska muisto kourivasta naisesta videokopissa häiritsi hetkeä. Sylvia kyseenalaisti katseeni siinä hetkessä, vastasin vain "Ei mitään". En halunnut suurempaa sotkua.
Sylvia pani kaksi viipaletta auringonkukan siemenillä maustettua leipää paahtimeen ja otti pekoniviipaleet pannulta. Meni hetki, kun hän laski voileivän eteeni ja istui pöytään.
Sylvia katsoi kysyvästi, ja kysyi kenelle minun täytyi soittaa kaivaessani puhelintani taskustani. Vastasin, että Jerry Edgardille. Ja ehkä siveyspoliisille. Siitä Sylvia ei tykännyt. Siveyspoliisi. Hän epäili uuden uhrin ammattia. Sylvia on ollut naimisissa poliisin kanssa, jonka vuoksi hän tekee päätelmiäkin kuin poliisi. Pidän siitä. Jätin uhrin ammatin leijumaan keskusteluun. Kerroin, että minulla oli hänestä tietoja, mutta niiden julkistamiseen tarvitsen oikeutta. Sylvia nyökkäsi, eikä hän kysellyt enempää. Hän tietää aina, milloin on sopiva hetki lopettaa kyseleminen.
Kysyin Syvialta koulusta, mutta hän käski vain syödä leipäni ja soittaa puheluni nopeasti. Hän kertoi haluavansa unohtaa oikeudenkäynnin ja koulun, ja avata viinipullon ja sytyttää kynttilät.
Hymyilin Sylvialle, on niin ihanaa, kun meidän yhteiselämä oli nykyään niin rentoa. Sylvia oli laittanut kynttilöitä, se oli hänen merkkinsä aloittaa rakastelu. Tajusin siinä istuessani, ettei minulla ollut mitään omia merkkejä. Se on lähes aina Sylvia, joka tekee alotteen. Mitä tämä kertoo minusta? Entä jos meidän suhde perustuu pelkästään salaisuuksiin ja kätkettyihin kasvoihin. Toivon todellakin, ettei asia olisi niin.

c. Kokeile toisenlaista kieltä: valitse katkelma ja kirjoita se slangilla, murteella tai jollakin muulla tavalla, joka poikkeaa alkuperäisestä.

"Kohtunik?" Belk proviisin.
"Asiasta mitte rohkem rääkima. Minna kohtusaalis."
"Hr. Kohtunik! Me ei tea, kes sõnum kirjutas. Kuidas sa aktsepteerima selle tõend, kuigi meil harmainta mõteä selle päritolu või saatja?"
(Edellinen viron kieltä)
    "Mä tiiän, ettei toi päätös sulle pettymys, jote annan sulle vähä tilaa, jos sitte ette osota suoraa väheksyvänne oikeude toiveit. Mä kans sanoin, et asiast ei enää puhuta, Belk, jote käyää viel tää mun juttu kerra läpi. Se, et tän alkuperältää tuntemattoman viesti avul löyty ruumis, joka täytti myös kaikki Nukentekijän uhrie tuntomerkit, periaattees todistaa jonkinlaist aitoutta. Viesti ei oo pila, Belk. Ei oo mikää vitsi. Siin on jotai. Ja valamiehistö tulee näkeen sen. Lähetää. Kaikki pois."
    Seuraava kaatumine tapahtu heti oikeudenkäynnin alettuu. Ehkä työhuonees koetun tappion huumaama Belk astu Chandlerin hienosti viritettyy ansaa.
    Chandlerin eka todistaja oli Wieczorek-nimine mies, joka todisti tuntevansa Norman Churchrin hyvi ja oli varma, et tää ei ollu tehny yhtätoist murhaa, joista sitä syytettii. Wieczorek ja Church oli työskennelly yhes kakstoista vuotta suunnittelulabras. Wieczorek oli yli viiskytä ja sen valkone tukka oli ajeltu nii lyhyeks, et vaaleenpunane päänahka paisto sen alta.
"Miks ootte nii varma, et Norman Church oli murhaaja?" Chandler kysy.
"No, ekaks, tiiän varmaks, et hän ei murhannu yhtä noist muijist, tota yhettätoist, koska Norman oli mun messis koko sen aja ku murhaaja... teki mitä tekikää. Oli mun kans. Sitte poliisi tappo sen ja pani ykstoist murhaa Normani syyks. Aattelin, et jos tiiän hänet syyttömäks yhtee murhaa, nii poliisit salee valehtelee lopuistki. Koko jutul peitellää sitä, et te tapoitte-"
"Kiitti, Wieczorek", Chander sanoi.
"Sanoin vaa, mitä aattelin."
    Belk kummiski nous esittään vastalauseensa puhujankorokkeelt ja valitti, et koko lausunto oli spekulaatioo. Tuomi oli samaa mieltä, mut vahinko oli jo tapahtunu. Belk marssi takas tuolillee ja Bosch huomas sen selailevan paksuu todistajalausuntoo, joka oli hankittu Wieczorekilt muutama kuukaus aiemmi.
   Chandler kysy viel et mis todistaja ja Church oli ollu sinä iltan, ku yhestoista uhri murhattii, ja Wieczorek kerto niide ollee viettämäs seittemän muun miehe kaa sen asunnos yhe labran työfrendin polttareit.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Blogitehtävä 3: Haastattelutehtävä mediasta

Haastattelin äitiäni, Maija Jylhää, joka on töissä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa liikunnanopettajana. Maija kertoo, että hän käyttää mediaa päivittäin n. 4 tuntia.

Maija kertoo käyttävänsä lehtiä, nettiä, televisiota ja radiota. Viikonloppuisin Maija katsoo eniten televisiota, koska silloin on enemmän aikaa siihen. Arkipäivisin hän helpommin tarttuu internettiin, koska hänen työssään kommunikoidaan paljon sähköpostin avulla. Maijan kotitalouteen tulee Keskisuomalainen ja Helsingin
Sanomat: Keskisuomalainen luetaan päivittäin, Helsingin Sanomat tulee silmäiltyä läpi. Myös ammatinpohjalta tulevat lehdet kuuluvat lukemistoon kuukausittain.

"Radio, ihanaa, radio!", Maija huudahtaa.

Maija kertoo, että radion kuuntelu jää hänellä valitettavan vähäiseksi, mutta automatkoilla aina mankka soi - toi puhuu. Hän kertoo myös kuuntelevansa radiota erityisesti kesällä mökkeillessään, kun mökillä ei ole televisiota eikä muita viihdykkeitä.

"Luotan uutisiin, siis televisouutisiin, sillä ne ovat riippumattomia tiedotusvälineitä", Maija toteaa.

Hän kertoo myös luottavansa sanomalehtien uutisiin, koska niissä käytetään luotettavia lähteitä ja toimittajat ovat kokeneita. Täysin varauksettomasti Maija ei luota Iltalehteen ja -sanomiin, sillä niiden kirjoitusten tarkoituksena on saada lukijoita ja ostajia lehdille.

"Uutisista jätetään osin kertomatta jotain, tai sitten ne suurentelee joitakin asioita. Ei kerro siis välttämättä koko totuutta, välttis", Maija toteaa.

Maija kertoo käyttäneensä pääosin televisiota ja radiota, mutta ei siltikään ollut riippuvainen kummastakaan niistä. Suurimpina mediatapahtumina hän pitää Linnan juhlia, joita koko perheen kanssa kokoonnuttiin yhdessä seuraamaan.

"Tietokone oli pääosin tiedonhakuun, eikä sitä käytetty yhteydenottovälineenä", Maija kertoo.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Blogitehtävä 2: Vaikuttamisen keinot mainoksessa


Yllä oleva mainos on itse napsastu kuva Times Squarelta, ja Victoria's Secret:iähän tämä kuva mainostaa. Erityisenä mainonnan kohteena on liikkeen farkut, t-paidat ja rintaliivit. Mainos tosiaankin välkkyy yöllä väreineen seinällä, mutta tässä mainos on hillitympänä päivän valossa. Mainos on ollut Times Squarella pitkään, ainakin jo vuoden alusta asti. Tämä kyseinen mallisto ei ole lähdössä kuitenkaan liikkeen valikoimasta pois, vaikka uusi mallisto tulisikin jossain vaiheessa (ehkä jopa tullutkin) tilalle.
Mainos on yksinkertainen, ja antaa näkyvästi ilmi mitä tuotteita seinällä esitellään. Kun mainos on näin yksinkertainen, saa helposti tietoon, että juuri tässä liikkeessä myydään farkkuja, t-paitoja ja rintaliivejä. Kuvissa oleva nuori nainen (joka on ollut monissa Victoria's Secret:in mainoksissa, sillä tavalla tunnettu) näyttää hyvin onnelliselta ja tyytyväiseltä vaatteisiinsa, sekä on itsevarmanoloinen vaatteet päällän - jotka istuvat mallin omaamaan vartaloon täydellisesti. Kuvan malli siis antaa ilmi tuotteiden sopivuuden, ja helppouden käyttää, sekä tuntea oman olonsa mukavaksi. Ainakin oman kokemuksen pohjalta tuotteen lupaus mukavuudestaan ja käytännöllisyydestään on totta. Tuote on myös monille tuttu suuresta markkinoinnistaan ympäri maailmaa ja monista erittäin onnistuneista muotinäytöksistään. Mainos on myös erittäin perinteinen mainos monelle eri kaupalle, myös Victoria's Secretille. Mainos on suunnattu naisille, joka käy ilmi tuotteista ja mainoksessa esiintyvästä naismallista.
Mainoksessa mainostetaan vain pientä määrää tuotteista, yleisesti vaan tuotetta nimellä ja satunnaisilla, perinteikkäillä kuvilla. Tällä ihmiset ovat selvästi tietoisia mitä myydään, jonka takia tämä sovittelu on hyvä asia. Mainoksen tapahtumaympäristö on vain itsekuvausstudio, yleisesti tällaisessa mainoksessa suuri taustahässäkkä ja värikkyys vievät huomion pois vaatteista. Tässä mainoksessa sitä ei siis tapahdu. Mainoksen tuotteen esitellään melkeinpä itsestään selvyytenä, "jokaisella kuuluisi olla tällainen", kun käytetään vaan vaatteiden nimiä. Mainoksessa on esittelyssä (eniten korostettuna) t-paitoihin erityisen hyvin sopivat rintsikat, joka saa osan ihmisistä liikkeeseen. Mainoksesta jätetään kertomatta tuotteiden hintoja, koska Victoria's Secret ei ole mikään halvin liike, ja yleisesti hinnat ovat jo valmiiksi tiedossa asiakkailla.
Mainoksessa ensimmäisenä huomioni kiinnittyy mallin käsiin ja ilmeisiin, myös vaatteisiin ja yleisesti niiden istuvuuteen, joka on hyvä asia mainoksen ja liikkeen kannalta. Mainoksessa jokainen toinen kuva on mustavalkonen ja toinen värillinen, mutta tausta ja tunnelma on hillitty ja tumma. Tämä saa mainoksessa katseen kiinnitettyä juuri oikeisiin kohtiin. Kaikki kuvat on sen verran isoja, kun seinällä ovat, että kaiken näkee selvästi. Suurin osa kuvista kokovartalokuvia, jolloin yleiskuvan näkee paremmin. Fontti mainoksessa on todella yksinkertainen, tikkukirjaimia käyttäen pelkistetty. Pienemmällä on yksi teksti, joka ei vaikuta kuin myöntävästi kaupan sisältöön. Kokonaisia lauseita mainoksessa ei ole, vaan sanoja, jotka kertovat tarpeeksi. Ylimääräinen teksti voisi olla jopa liikaa tämän mainoksen tunnelmaan.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Blogitehtävä 1: Mediasuhteeni

Meidän ikäluokassa voisi mediaa sanoa jopa kasvuympäristöksi. Mikä ei liity mediaan, ei kuulu elämäämme. Se menee suurintaosin näin. Vaikka pienempänä median käyttöni ei ollutkaan kovin suurta, saattoi joskus parikin tuntia viettää aikaa tietokoneen ääressä pelaillen ja jutellen muiden online-tilassa olevien henkilöiden kesken - vaikkakin nimimerkkien takaa. Myöhemmin, ns. Irc-gallerian kulta-aikana, alkoi myös ystäviä tulla netin puolelta, osaan olen kyllä yhteydessä edelleen! Facebookin luotua aikani netissä väheni huomattavasti, kun siellä ei enää ollutkaan paikalla kovinkaan paljon ihmisiä, tai ainakaan sellaisia, keille olisin jostain jutellut.
Nykyään koen median itselleni hyvänä välineenä pitää yhteyttä ystäviini, ja saada tietoa, mitä missäkin tapahtuu - yleensä jopa reaaliajassa. Olisi outoa, jos media "katoaisi", ei olisikaan enää niitä lukuisia määriä Whatsapp-keskusteluja ja yleisten asioiden lukemista, lööpeistä puhumattakaan. 
Käytän mielestäni erittäin aktiivisesti mediaa, ja huomaan sen vaikutuksen itsessäni. Median käyttöön on vaikea löytää yhtä tai paria painavempaa syytä, mutta luulisin, että se mihin on kasvettu on se, missä tullaan myös pysymään. Jos olisin ainut, kellä ei olisi älypuhelinta, olisin huomattavasti vähemmän perillä kavereideni asioista, mitä nyt. On myös helpompi saada puhuttua asioista sillä hetkellä, kun niitä miettii, kun vasta esimerkiksi seuraavana päivänä koulussa. Se kyllä yleisesti on harmi, että koulussa se aika minkä yleensä käyttäisi kuulumisten vaihtoon, menee nyt siinä, miten lukee muiden kuulumisia jostain muualta. Vaikka ei näitä kyseisiä henkilöitä keiden kuulumisten vaihtoa seuraa, mitenkään henkilökohtaisesti tunnekaan. Helposti päivästä kuluu useita tunteja median parissa, aivan huomaamattaan. Koulupäivän aikanakin saattaa vierähtää joillakin se tunti - joskus minullakin.
Seikkalu somessa on suurin paheeni, jos niin voi tässä tilanteessa sanoa. En niin ylpeä ole siitä, kuinka paljon tässä mediassa olen kiinni. "Kuin kasvain olisi kasvanut toiseen käteen", tokaisi joskus isänikin. Aika kuluu television kanssa kotona helposti, ja radio on päällä aina autolla kulkiessa - aika paljon silläkin nimittäin liikun. En paljoa hae tietoa netistä, kuin yleensä jotain koulutehtäviäni varten. Suosikkisivuakaan ei tällä hetkellä oikein ole, olen siellä missä tapahtuu. Mutta yleisesti kaikki palvelut, joita voi käyttää kännykän avulla, ovat eniten käytössä. Kuten esimerkiksi Instagram, jossa saatan plärätä kuvat läpi moneen otteeseen päivästä, kun kokoajan päivittyy jotain uutta katseltavaa. Kaikki paikat missä olen aktiivisesti, liittyy suhteisiin ja keskusteluun. Siihen yleensä käytän Kik Messengeriä, Whatsappia tai Facebookia, jossa saan yhteyden sellaisiinkin henkilöihin, keiden puhelinnumeroa minulla ei ole. Facebook ja Instagram ovat myös erittäin hyviä seuraamiskanavia, jos haluaa tietää, missä joku on sillä hetkellä menossa. Ulkomaalaisten julkisuuden henkilöiden elämästä näkee suurimman osan Twitterissä.
Media vaikuttaa omaan käytökseeni paljon, mutta nään silti vielä, missä rajat menevät. Olen kiinnostunut mediasta, varsinkin somesta, mutta se ei anna minulle mielipidettä tai suuntaa, johon pitäisi kulkea. Tietenkin joku artikkeli tai video saattaa saada minut ajattelemaan asiaa, mutta loppupeleissä päätän mielipiteeni asiasta itse.

Haluaisin oppia kurssilla katsomaan kriittisemmin medialähteitä ja tarkastelemaan erilaisia mediatiedostoja. Yleisesti olen tottunut vain tiettyjen sivujen artikkeleihin - olisi joskus kiva löytää ja oppia jotain uuttakin. Itseltä vaadin eniten sitä antautumista ja uskallisuutta kurssia kohtaan, ei ennakkoluuloja ja sitä, että on kaikesta kiinnostunut, vaikka aihe ei ihan aina nappaiskaan. Tietysti myös aktiivisuus ja tehtävien huolella tekeminen ovat tärkeitä itselleni ja yritän panostaa niihinkin.